Yleisten töiden lautakunnan kokous 16.12.2011

Ylimääräisessä kokouksessa oli asialistalla Helsingin parhaat energiatehokkuuskäytännöt -selvitys ja Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2012. 

PEK-selvitys jätettiin pöydälle tammikuuhun, kun pohjaesitykseen oltiin tyytymättömiä, ja lautakuntalaiset tarvitsivat aikaa sorvata täydennyksiä.

MA-ohjelmaan taas hyväksyttiin lausuntoon joukko lisäyksiä, kaikki keskustelujen jälkeen yksimielisenä. Olin ja olen edelleen jossain määrin epävarma, kuinka paljon lautakuntien lausunnoilla tässä on väliä. Ei kai aivan kauheasti, mutta ehkä sen verran, että niitä kannattaa sorvata.

Itse esitin kolmea jo aiemmin esittelemääni lisäystä, jotka tähtäävät tiiviin kaupungin rakentamisen edistämiseen. Yksi meni läpi sellaisenaan kehujen kera, toinen lyhennettynä ja kolmas uudella pehmennetyllä muotoilulla. Pahoitteluni Temelle, että pommisuojat eivät nyt päässeet mukaan.

• Tavoitetta 6 tulee täydentää siten, että yksittäisen rahoitustyypin rakentamisen viivästyminen ei saa johtaa muiden rahoitustyyppien hidastamiseen, vaan niitä päin vastoin tulee kiirehtiä, jotta määrällisessä tavoitteessa pysytään.
• Tavoitetta 13 tulee täydentää siten, että selvitetään mahdollisuus vähentää taloyhtiöille kaavoituksessa asetettuja velvoitteita ja säädellä niitä alueittain.
• Tavoitteeseen 9 tulee lisätä, että perinteisen kantakaupungin lähialueita kehitetään tiivistyvänä kantakaupunkina tavoitteena kaupunkimainen rakennustapa ja sitä tukeva liikenne- sekä palveluverkko ja tarvittava  viheralueet.

Jussi Heinämiehen (vihr) ehdottamana lisättiin seuraavat kohdat esittelijän sopiviksi katsomiin paikkoihin:

• Olemassa olevan kaupunkiympäristön omaleimaisuus, viihtyisyys tai kulttuuriarvot eivät saa vaarantua.
• Kaupunkirakennetta tiivistettäessä olevien lähivirkistysalueiden merkitys kasvaa, joten niiden säilyminen sekä viheryhteyksien jatkuvuus tulee turvata.

Tuula Hännisen (sd) ehdottamana lisättiin, että Vajaasti rakennetut tontit on pidettävä alueen omistajan taholta asiallisessa kunnossa siihen asti kun tontti rakennetaan kaavan mukaisesti.

Lautakunta siis oli näistä kaikista yksimielinen, ja esittelijä otti ne omiin nimiinsä osana ehdotustaan. Näin tämä tuntuu toimivan.

Tämä oli vuoden viimeinen kokous, seuraava on sitten 10.1.2012.

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2012

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2012 on linjapaperi, jossa tulisi kuvata, kuinka kaupunkia rakennetaan ja miten Helsingistä tehdään paremminvoiva metropoli. Käytännössä siinä todetaan hirveästi asioita ja ehdotetetut toimenpiteet hukkuvat raportoinin lomaan. Byrokratiaan on pesiytynyt raportointikulttuuri, jossa linjapaperitkin keskittyvät lähinnä kuvailemaan asioiden tilaa ja erilaisia hankkeita, eivätkä linjaamaan tulevaa toimintaa.

Yleisten töiden lautakunnalle MA-ohjelma esitellään 13.12. ja päätös lausunnosta tehdään 16.12. ylimääräisessä kokouksessa kiireellä. Ympäristölautakunnassa ja kaupsussa päätökset tehdään ilmeisesti vielä nopeammin, suoraan tämän päivän kokouksissa

• Esitys YTLK:n lausunnoksi
• Esitys kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnoksi
• Esitys ympäristölautakunnan lausunnoksi
• Esitys terveyslautakunnan lausunnoksi

Tässä muutama huomio, mitä paperiin voisi ehdottaa täydennettävää


Asuntotuotannon rahoitustavat eivät saa toimia hidasteena. 5000 asunnon tuotantotavoite on jaettu siten, että 20% on valtion tukemia vuokra-asuntoja, 20% opiskelija, ym. asuntoja, 20% hitasta ja osaomistusta ja 40% kovan rahan asuntoja. Tässä on riski, että jos yksi osa-alue on jäljessä, muitakin hidastetaan jotta proentit säilyvät. Pitääkin vaatia, että yksittäisen rahoitusmuodon jäädessä jälkeen, se ei koskaan saa toimia perusteena hidastaa muiden rahoitustyyppien rakentamista. Tälläistä on tiettävästi sattunut aiemmin, joten lisäys on tärkeä.

Tavoitetta 6 tulee täydentää siten, että yksittäisen rahoitustyypin rakentamisen viivästyminen ei saa johtaa muiden rahoitustyyppien hidastamiseen, vaan niitä päin vastoin tulee kiirehtiä, jotta määrällisessä tavoitteessa pysytään.


Täydennysrakentamisesta puhutaan toteutusohjelmassa melko ylimalkaiseen sävyyn. Saavutettavuuden parantaminen ja eheä kaupunkirakenne ovat hyviä päämääriä, mutta keinoja edistää niitä ei juuri käsitellä. Yksittäisiä kohteita ei toki yleisessä ohjelmassa voi käydä läpi, mutta toimintalinjojen puute tuo mieleen, että tokkopa mitään tulee tapahtumaan.

Tavoitteeseen 9 tulee lisätä, että Kehä I sisäpuolista aluetta kehitetään tiivistyvänä kantakaupunkina tavoitteena kaupunkimainen rakennustapa ja sitä tukeva liikenneverkko.


Yksi rakentamista hidastava ja kaupungin monipuolisuutta rajoitava tekijä ovat rakennettaville taloyhtiöille asetettavat yksityiskohtaiset vaatimukset mitä tulee esim. autopaikkoihin, pommisuojiin, saunoihin, kerhotiloihin, pesuloihin ja niin edelleen. Kaupunki on paikka, jossa palveluita ei tarvitse tuottaa itse, vaan niitä on tarjolla niin julkisen vallan kuin yrittäjienkin toimesta. Ainakaan keskeisillä alueilla ei ole tarpeen vaatia, että jokaisessa taloyhtiössä täytyy olla omat kerhotilat, saunat, leikkipaikat, autopaikat, pommisuojat ja kaikki muukin. Niitä kyllä löytyy läheltä.

Tavoitetta 13 tulee täydentää siten, että selvitetään mahdollisuus vähentää taloyhtiöille kaavoituksessa asetettuja velvotteita ja säädellä niitä alueittain. Keskeisillä alueilla pesuloiden ja kerhotilojen kaltaisia palveluja on saatavilla riittävästi myös taloyhtiön ulkopuolelta.

Muutakin täydennettävää voisi olla, saa kommentoida.

YTLK:n lista 13.12.2011

Taas näitä vuoden lopun pitkiä kokouksia. Tosin nyt täytyy lopettaa kuudelta, kun siirrytään lautakunnan jouluillalliselle. Ikävästi vaan joudun skippaamaan ruuat, koska menen puhumaan Vihreiden liikennepoliittiselle työryhmälle lähijunaliikenteen järjestämisestä. Esityslista tässä.


Maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaa 2012 esitellään, hyväksyminen tulee perjantain erillisessä kokouksessa. Tästä tulee erillinen postauksensa.


Kilpailutettavat grillikiskapaikat. Tai oikeastaan liikuteltavien kioskien paikat ylipäänsä, koska tässä puhutaan nyt Cameonetten kahvila-auton ja La Crepperien ratikka-kahvilan paikoista. Tai ainakin julkisuudessa puhutaan, tiedä sitten jos kilpailutuksessa vaikka Hese tai Jaskan grilli viekin kaikki paikat...

Täytyy ainakin kysyä minkälaisia, jos minkäänlaisia, kaupunkikuvallisia tai vatsaavia vaatimuksia yrittäjille asetetaan. Myös pitää kysyä, onko rajoituksia sille, montako paikkaa sama tarjoaja voi saada. Nyt siis jaossa 10 paikkaa lähinnä Kampissa, mutta myös pari Hakaniemessä. Hyvin eritasoisia paikkoja asiakaspotentiaalin kannalta.

Grillikiska vuosimallia 2011. Jonossa ei näytetä tappelevan.

Harmaan talouden seurantaraportti. Tai käytännössä lähinnä veronkierron seurantaraportti. Kokonaisuus tiivistyy hyvin näihin raportin sanoihin:

Ongelmallista on se, että kuntaviranomaisilla eli tässä tapauksessa Helsingin kaupungilla ei ole tietojen saantioikeutta verohallinnolta. Helsingin kaupunki ei siis pysty kysymään eikä verohallinto kerto-maan, millä yrityksellä verojen maksamiseen tai ilmoittamiseen liittyvät asiat eivät ole kunnossa.

Eli paha siis sanoa kauheasti, kun kunnollisia tietoja ei ole.

Merkillepantavana yksityiskohtana HKR-rakennuttajan seulontaprosentit ovat kaupungin keskiarvossa tai alle, vaikka "yleisesti tiedetään", että juuri rakennusalalla kierretään veroja. Luulo voi olla väärä, tai sitten verottaja vaan jostain syystä ei seulo rakennusfirmoja muita aktiivisemmin. Kiinni jääneistähän emme mitään tiedä.


Vastaus Outi Alanko-Kahiluodon aloitteesen saada Siilitielle penkkejä ikääntyneille. Vastauksessa painotetaan yhdenistuttavia tuoleja. Pakko kysyä, että miksi. Ikääntyneiden sosiaalisen kanssakäymisen edistämiseksi penkit/tuolit tulisi sijoittaa niin, että useampi ihminen voi niissä luontevasti istua keskusteluetäisyydellä toisistaan. Ei siis yksi tuoli tässä ja toinen 10m päässä.

Lumenaurauksen ongelmistakin valitetaan. Parempi kuitenkin että penkki on käytettävissä 9 kuukautta vuodessa kuin 0. Ja uudet standardipenkit on kai tehty kestämään lumenaurausta. Jos eivät ole, täytynee suunnittella uudet.


Rakennusviraston organisaatio-uudistusta taas suurehko määrä. Nyt virallisesti perustellaan uusia toimistoja ja muutellaan virkoja. Kokonaisuus on juridisesti epätriviaali, ja on vaikea sanoa, olisiko joitakin tehtäviä a) mahdollista tai b) kannatettavaa pistää avoimeen hakuun sisäisten siirtojen sijasta. Täytyy ainakin kysyä, mitä mieltä siirrettävät ihmiset ovat olleet kun heitä "on kuultu" tehtävien siirrosta. Luultavasti tyytyväisiä, kun vakanssi muuttuu arvokkaammaksi, mutta kyllä päättävän viranomaisen, eli lautakunnan, pitää myös tämä kuulla. Ja toisena kysymyksenä, paljon katu- ja puisto-osaston ohjelmointitoimisto tarvitsee väkeä vastaamaan "kokonaisohjauksesta sekä osaston sisäisestä ja ulkoisesta yhteistyöstä" suhteessa varsinaisten substanssiyksiköiden väkimäärään.

Itse asiassa täytyy pyytää uuden oranisaation mukainen organisaatiokaavio sekä toimistojen henkilöstömäärät ja budjetit siinä.


Hyväksytään joukko kilpailutustuloksia erilaisille pienemmille rakennustöille seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Siis listoja, että kenelle soitetaan ekana kun tarvitaan vaikka vesikatto- tai maanrakennustöitä. Kilpailutus on niin säädelty prosessi, ettei lautakunta kai oikein voisi tehdä näissä muuta kuin hyväksyä eistyksen mukaan, vaikka haluaisikin. Varsinaiset tarjoukset tai tarjouspyyntö eivät ole liitteenä, joten tuloksien arviointikriteereistä on vaikea sanoa kauheasti.


Lisäksi Tammisalon aluesuunnitelma hyväksytään, valituksissa yksi auton klommo, kaksi liukastimista ja aurakaluston väitetysti rikkoma portti.

Vilkkaiden pyöräteiden deathmatch

Yksi tämän hetken akuutteja keskusteluja pyöräteiden suhteen on ns. kaksitaso- vs kolmitaso -ongelma. Kaupunkisuunnitteluvirasto ja Rakennusvirasto vääntävät asiasta ja etsivät yhteistä kantaa tulevasta pyöräinfrasta.

Tässä ei nyt puhuta perinteisistä pyöräteistä ollenkaan, antakaas kun esittelen kamppailijat:

Kolmitaso on kööpenhaminalainen pyörätie. Yksisuuntaisen pyörätien ja jalkakäytävän välissä on reunakivi, ja niin on pyörätien ja ajoradankin välissä. Risteyksissä pyörät ajavat ajoradan tasossa, ja jalankulkijat odottavat valoissa jalkakäytävän puoella. Oikeastaan sitä voisi kutsua korotetuksi pyöräkaistaksi, koska se on aivan kuin pyöräkaista, paitsi korotettu reunakivellä 3 senttiä ajoradan yläpuolelle. Kolmitasoja on suunniteltu Jätkänsaaren pääväylille.

Kaksitaso, josta tässä puhutaan, taas on samanlainen kuin kolmitasokin, paitsi jalkakäytävän kanssa samassa tasossa, 12cm ajoradan yläpuolella. Sekin siis on yksisuuntainen ja laskeutuu ajoradalle risteyksiin. Erona kolmitasoon on puuttuva tasoero jalkakäytävään, jonka korvaa kivi- tai maaliraita. Kaksitasoa on suunniteltu osalle Mechelininkadusta.

Poikkileikkaukset kolmitasosta (yllä) ja kaksitasosta (alla) vilkkaalla nelikaistaisella kadulla.

Molemmat ovat vilkkaiden pääväylien ratkaisuja, tarkoitettu paikkoihin, joissa on runsaasti sekä pyörä- että autoliikennettä. 30km/h asuinkaduilla autot eivät tarvitse omaa väylää, vaan sopivat pyörien kanssa yhdessä samalle ajoradalle, mutta 50 km/h kaduilla se ei enää onnistu.

Entäs muut ratkaisut?

Perinteisistä Helsinki-pyöräteistä ollaan pääosin luopumassa kaduilla. Siis kaksisuuntaisista pyöräteistä jalkakäytävän tasossa. Puistoihin niitä vielä tehdään, ja rannoissa ja joissain erityisissä paikoissa ehkä katujen viereenkin. Merkittäville liikenneväylille ne eivät kuitenkaan sovi, tämän ovat kaikki jo virastomaailmassa hyväksyneet. Kaksisuuntaisia pyöräteitä on kuitenkin ilonamme vileä pitkään, siksi paljon niitä on rakennettu.

Yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä ei varsinkaan tehdä enää yhdenkään kadun varteen, ja vanhatkin toivottavasti poistetaan mahdollisimamn nopeasti vaarallisina. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole lupaus, ainoastaan toive.

Pyöräkaistoja tullaan rakentamaan lisää, lähinnä paikkoihin, joissa nopeudet eivät vaadi reunakiveä pitämään autot sivussa, mutta jossa ruuhkien tai reitin jatkuvuuden takia tarvitaan erikseen näkyvää väylää pyöräilijöille.


Nyt kuitenkin kehän astuvat kaksitaso ja kolmitaso, tässä esitellyssä merkityksenä. Ottelun ensisijaisena arenana toimii Mannerheimintie välillä Postitalolta Oopperalle. Siihen on suunnitteilla pyörätiet jommalla kummalla periaatteella, ja liikennesuunnitelma halutaan lautakuntaan pian.


Kolmitason ongelmia

Pyörätielle parkkeeranneiden autoja on vaikeampi kiertää, koska pysäköinyt auto voi tukkia koko pyörätien, ja molemmilla reunoilla on reunakivi. Tosin jalkakäytävän kautta kiertäminen lienee itse asiassa laitonta.

Jos lumenauraus tehdään viitteellisesti, pyörätein ja ajoradan välinen 3cm reunakivi käytännössä katoaa polanteen alle ja pyörätie muuttuu pyöräkaistaksi. Autot saattavat myös ajaa siinä tajuamattaan. Riski ei kuitenkaan liene kauhean suuri, ja koskeen vain pahimpia lumikelejä, jolloin kaikki ajavat varovasti muutenkin.

Kun pyörätien ja jalkakäytävän välissä on 9cm reunakivi, täytyy lumi aurata erikseen pyörätieltä ja jalkakäytävältä. Tämä tietysti maksaa enemmän. Toisaalta kolmitaso myös pakottaa erilliseen talvihoitoon. Tästä lisää myöhemmin.

Vilkkaan pyörätien vieressä kulkee usein bussikaista. Jos bussikuski menettää ajoneuvonsa hallinnan, voi se alkaa heittelehtiä, eikä 3cm reunakivi riitä estämään bussin perän heilahtamista pyörätien puolelle. Tietoa tälläisten hallinnan menettämisten yleisyydestä minulla ei kyllä ole.

Kolmitasoratkaisu, eli korotettu pyöräkaista kööpenhaminassa. Paikallisessa kielessä nämä ovat vain pyöräteitä, koska meikäläisiä vanhoja kaksisuuntaisia ei Köpiksessä tunneta lainkaan.

Kolmitason etuja

Matalan reunakiven yli voi nousta takasin pyörätielle, jos joutuu väistämään autoa ajoradan puolelle, kuten laillisesti kuuluu.

Kolmitaso on myös /pakko/ aurata talvella erikseen jalkakäytävästä, luoden talvellakin oman väylän pyörille. Sen hiekottamiselle ei myöskään ole yhtäkään edes etäisesti järkevää perustetta, joten siitäkin luvouttaneen. Tälläinen toimintatapojen pakotaminen infrastruktuurilla on tietenkin aika pöhköä, mutta ei ennenkuulumatonta. Esteettömyysreunakivien (niistä lisää toinen kerta) yksi suurimpia etuja on se, kuinka ne pakottavat tekemään asennustyöt tarkemmin.

Ehkä tärkeimpänä etuna kolmitaso eroaa selvästi vanhoista kaksisuuntaisista pyöräteistä, aiheuttaen siten vähemmän väärinymmärryksiä ja liikenneriskejä. Kävelijät eivät toikkaroi kolmitasolle tai pyöräilijät aja väärään suuntaan niin helposti.


Kaksitason ongelmia

Kaksitason suurin ongelma on, että se muistuttaa liikaa nykyisiä kaksisuuntaisia pyöräteitä. Jalankulkijat kävelevät pitkin poikin sitä, ja pyöräilijät erehtyvät ajamaan väärääkin suuntaan. Näitä ongelmia voidaan rajoittaa suunnitteluratkaisuin (laskeutuminen riittävästi ennen risteyksiä, suojatievalotolppien oikea sijoittelu, jne), mutta ei täysin poistaa. Kun "kevyen liikenteen" liikennekulttuurimme on nykyisellä huonolla tolalla, sen muuttaminen vaatinee dramaattisempia muutoksia infraan.

Kaksitaso myös mahdollistaa nykytyylisen talvihoidon, jossa pyörätie ja jalkakäytävä molemmat aurataan yhdeksi yhdistetyksi kevyen liikenteen väyläksi ja hiekotetaan kokonaisuudessaan. ratkaisu ei toki tähän pakota, mutta mahdollistaa sen, eikä into talvikunnosspaidon kehittämiseen ole vielä sillä tasolla, että siihen voisi luottaa (tästäkin lisää toinen kerta).

Kakstitasoratkaisu Tukholmassa. Tukholmassa on sekä kolmi- että kaksitasoratkaisuja.

Kaksitason etuja

Kaksitaso on hiukan halvempi rakentaa (uusilla alueilla noin 10%), ja luultavasti merkittävästi halvempi ylläpitää. Ylläpitokustannuksia ei tosin ole vielä arvioitu, ja laskuetumiset risteyksiin vaativat joka tapauksessa nykyisestä poikkeavia ratkaisuja, oli reunakiviä yksi tai kaksi. Tätä ei pidä suoralta kädeltä mitätöidä argumenttina, koska rahalla on väliä, eikä sitä voida käyttää rajatta. Toisaalta pyöräinfran kustannukset ovat mitättömät verrattuna sen hyötyihin, puhuttiin sitten kaupunkikehityksestä tai kansanterveydestä.

Kaksitasolle pysäköineen auton voi myös ohittaa jalkakäytävän puolelta, joutumatta ajoradalle. Käytäntö tosin on laillisesti kyseenalainen, koska eihän jalkakäytävällä saa ajaa pyörällä.

Kaksitaso mahdollistaa joustavamman väylän käytön ahtaissa paikoissa, kun runsaan pyöräliikenteen oloissa pyörät voivat muutenkin ohitella toisiaan jalkakäytävän kautta, ja vastaavasti kävelijät helposti pyörätien puolella. Voidaan tosin perustellusti sanoa, että juuri tälläisestä joustavuudesta halutaan eroon.


Lopuksi

Kysynkin teiltä, arvon lukijat, näkemyksiä tähän kysymykseen. Onko jommassa kummassa ratkaisussa hyviä tai huonoja puolia, joita en tuonut esiin? Mitkä argumentit ovat oleellisia ja mitkä sivuseikkoja? Kummalla ajaisit mielummin ja miksi? Kumpi tuntuu turvallisemmalta?

Mikään demokraattinen elin ei tätä päätöstä varsinaisesti tee, vaan kyse on virkamiestasolla jahkattavasta asiasta, joka tulee luottamushenkilöiden eteen pikkuhiljaa yksi katu kerrallaan. Käytännössä lähiviikkojen aikana ratkaistaan, miltä Helsingin tärkeimmät pyörätiet näyttävät lähivuoskymmeninä.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Kaupunkifillarissa.

Poliittisia voittoja - Yleisten töiden lautakunta 29.11.2011

Kokous venyi yli viisituntiseksi, mutta se kannatti, hyviä päätöksiä meni läpi. Esityslista tässä.

Karamzininrannassa, Finlandia-talon takana (eli virallisesti edessä; se Manskun puoleinen on takapiha, koska Aalto uskoi Vapaudenkatuun) pyörätie vaihdettiin ehdotukseni mukaisesti graniittilaatasta asfaltiksi. Muodollisesti asia hyväksyttiin "esittelijän muutetun esityksen mukaan" sen jälkeen kun kaikki vielä läsnä olevat jäsenet olivat ilmaisseet kannattavansa asfalttia. Osa pyöräilyn takia, osa yleisen asfaltinkannatuksen takia.

Samassa suunnitelmassa oleva Töölönlahdenkadun risteys korjataan rakenussuunnittelun yhteydessä. Nyt esitellyssä suunnitelmassa risteys oli unohtunut ja pyörätie loppuu jalkkäytävän reunaan. Tätä täytyy jatkoseurata vielä.


Ville Ylikahrin aloitteeseen selvittää Länsiväylän muuttaminen kaupunkibulevardiksi vastasimme lisäten esitelijän pohjaan lauseen:

"YTLK pitää perusteltuna, että selvitetään mahdollisuus muuttaa kaupunkitaajaman keskellä kulkeva Länsiväylän osuus kaupunkibulevardiksi. Mahdollisuudet muuttaa Länsiväylä kaupunkibulevardiksi tulisi selvittää ja vaikutukset arvioida osana käynnistyvän yleiskaavan uusimista ja sen liikenneverkkosuunnittelua."

Tämäkin meni läpi yksimielisenä, kun muotoilusta oli ensin poistettu välistä vähän "turhaa retoriikkaa". Retoriikka sikseen, tuossa lautakunta kannattaa siis lähes täsmälleen sitä, mitä aloitteessa ehdotetaankin, eli asian selvittämistä tosissaan. Tälläistä kutsutaan poliittiseksi voitoksi. Käytännössä se on toki pieni voitto, koska varsinaisen vastauksen tekee kaupunginhallitus, ja pohjan sille kirjoittaa joku apulaiskaupunginjohtajan esikunnasta huomioiden lautakuntien vastaukset niinkuin parhaaksi näkee. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kannalla on varmasti suurempi paino kuin YTLK:n.

Nämä ovat molemmat toki pieniä asioita, mutta silti osoituksia, ettei lautakunnassa istuminen ihan turhaa ole. Perehtymisellä asioihin ja rakentavalla yhteistyöllä voi saada asioita aikaiseksi.

Länsibulevardi Katajaharjulta itään. Kuva Carlos Lamuelan diplomityöstä

Koffin tornin osalta muutimme lausuntoa Jussi Heinämiehen ehdotuksesta siten, että siinä kannatetaan torniin muutakin kuin päiväkodin toimintaa, ja myös kehotetaan olemaan yhteydessä kaupunginmuseon kanssa. Tässä lautakunnan yksimielisyys oli vielä yksimielisempää kuin edellisessä (vrt. äärettömien joukkojen mahtavuus matematiikassa; yksimielisyydenkin ykismielisyydessä on eroja).


Energiatehokkuuslinjauksista puhuttiin, mutta päättäminen jätettiin ylimääräiseen kokoukseen, joka lisättiin joulun alle. Ylimääräinen kokous tarvitaan, koska Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2012 (ei vielä netissä) tulee päätöksentekoon viime hetkellä joulun alla. Aiheutti enemmän kuin pientä nurinaa, että asiat kasautuvat loppuvuoteen näin pahasti.


Lauttasaaren ja Forumin kaavojen kommentit menivät esityksen mukaan. Foorumiin halutaan pysäköintipaikkoja. Huuhkajat joutunevat evakkoon, kun niidne elinpiiriä rempataan, mutta cityhuuhkajakattoja ei vielä nykyään suojella kuten liito-oravapuita.





Töölönlahden puiston esittelyä korjattiin hiukan ksutannustietoisempaan muotoon, ja muistutettiin kaupunkikuvasta hankkeen välivaiheissa. Puisto maksaa 66 miljoonaa, josta 34 miljoonaa menee esirakentamiseen, lähinnä paalutukseen. Taustalla ilmeisesti on lähinnä maaperän vanhat saasteet, jotka valuvat Töölönlahteen, jos alueelle kipataan lisää maata. Suunnittelussa ei ole kustannuksia paljon murehdittu.

Yli 5 miljoonan euron hankkeena tämä menee valtuuston kautta. Kyynisesti virkamiehet arvelivat, että nyt tehdään oikeasti "väliaikainen ratkaisu", joka maksaa kymmenesosan ja on käytössä ainakin 20 vuotta.


Lautakunnan jäsenet saivat myös "HKR-Rakennuttaja"-Haisaappaat. Tämä ei ollut epäasiallista vaikuttamista lautakuntaan (tälläisesta ollaan aika tarkkoja, oikeasti), koska lautakunta oli itse päättänyt 2 vuotta sitten, että lautakunnalle jaetaan saappaat retkiä varten, ja tänään oli tutustumiskäynti Viikin ekotalolle. Valitettavasti en päässyt töiden takia ekotalolle mukaan, mutta otan saappaat sitten seuraavalle retkelle.

Saappaiden paketissa lukee "The world's best boots are made by hand", eli suomeksi ehkä "Käsi tekee maailmast parhaat saappaat". On tietysti hienoa, että Nokian footwear näin kunnioittaa nimikaimansa traditiota insinöörienglannissa. Pelkään vaan että tuo ei olekaan mainostoimiston ironiaa...


Tässäkään kokouksessa en lopulta päässyt äänestämään mistään. Lautakunta tekee kovin rakentavaa yhteistyötä, ja hyvä niin.

Seuraava kokous on vasta 13.12. koska itsenäisyyspäivänä ei kokousteta. Kirjoittanen tässä välissä muista aiheista vielä...