tiistai 18. syyskuuta 2012

Miksi meillä ei ole ruokakärryjä? - YTLK 18.9.2012

Käsittelimme lautakunnassa liikkuvien myyntikärryjen tarjouskilpailua, jonka viimeksi vaadimme esiteltäväksi.

Taustana siis on, että Helsinkiin haluttaisiin liikkuvia ruokavaunuja ja ylipäänsä monipuolisempaa katuruokakulttuuria. Sitra on tehnyt aiheesta kirjankin ja kaupungille on tehty ruokakulttuuristrategia.


Suurella vaivalla kaupunkiin saatiinkin muutamalle yrittäjälle luvat vuosi sitten. Liikkuvuus typistyi muotoon, että vaunu saa olla vain yhdellä paikalla, mutta vain puolet vuorokaudesta: se on vietävä pois joko yöksi tai päiväksi.

Nyt sitten kilpailutettiin viimeksi yli jääneitä paikkoja. Tarjouspyynnössä kaupunki vaatii 11 liitettä tai selvitystä yrittäjiltä:

  1. Veroviranomaisen todistus maksetuista veroista ja sosiaaliturvamaksuista tai verovelkatodistus tai selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty.
  2. Työeläkekassan ja/tai vakuutusyhtiön todistus eläkevakuutuksen ottamisesta ja eläkevakuutuusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty. Mikäli tarjoajalla ei ole velvollisuutta vakuutusten ottamiseen, tästä on tehtävä erillinen selvitys. Selvitys voi olla tarjoajan itsensä laatima.
  3. Vakuutusyhtiön todistus vastuuvakuutuksen sisällöstä, voimassaolosta ja vakuutusmaksujen suorittamisesta.
  4. Kaupparekisterinote (jäljennös)
  5. Selvitys rekisteröimättömyyden perusteista, jos tarjoaja ei kuulu kauppa-, ennakkoperintä-, työnantaja- tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Selvitys voi olla tarjoajan itsensä laatima.
  6. Selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta ja keskeisistä työehdoista. Selvitys voi olla hakijan itsensä laatima.
  7. Kuvaus liiketoimintaideasta ja tiedot myytäviksi suunnitelluista tuotteista.
  8. Selvitys aikaisemmasta liikealan kokemuksesta ja yritystoiminnasta.
  9. Selvitys tarjoajan toiminnassa tarvittavasta henkilökunnasta.
  10. Kuvaus myynti/kioskivaunun ilmeestä ja mittapiirustukset sekä kuvat kioskin eri puolilta. Kuvissa on esitettävä mahdolliset mainosteippaukset, jotka saavat peittää kioskista korkeintaan 5%
  11. Ennen sopimuksen allekirjoitusta tarjoajan on esiteettävä kopio elintarvikehuoneiston hyväksymispäätöksestä tai tehdystä rekisteröinti-ilmoituksesta.

Nämä tiedot saatuaan kaupunki valitsee kiskapaikkojen saajat tarjonnan monipuolisuuden tai hinnan perusteella. Tällä kertaa kävi niin, että 11 tarjoajasta 6 ei saanut tarvittavia liitteitä toimitettua ja yhdellä oli aiempia maksuja rästissä. Loput 4 saivat paikan Valintakriteerejä ei siis päädytty edes käyttämään.

On selvää, että lupabyrokratia karsii yrittäjiä. Kysyin esittelijältä, ovatko nämä kaikki liitteet sellaisia, joita meidän täytyy kaupungin velvoitteiden vuoksi vaatia? Vastaus oli, että on kaupungin asia vuokranantajana valvoa mitä alueilla tapahtuu ja että vuokralaiset noudattavat lakia.

Toisin sanoen kaupungin ei olisi pakko vaatia näitä kaikkia tietoja, vaan tässä on tehty (virkamiestasolla) poliittinen päätös, että tarkka valvonta on tärkeämpää kuin ruokakulttuurin monipuolisuus.

Esimerkiksi elintarvikeluvat ja työehtosopimukset ovat olemassa ihan hyvästä syystä. Niillä on kuitenkin jo omat valvovat tahonsa. Kaupungin ei olisi pakko vaatia näistä kaikista vielä erikseen selvitystä. Ja aivan erityisesti tämä on poliittinen valinta, ei välttämättömyys tai luonnonlaki.

Ongelma ei ole, että valinnat tehtäisiin väärin kriteerein. Ongelmana on, että yrittäjät lannistetaan ennakkovaatimuksilla niin, etteivät he saa hyväksyttävää tarjousta edes kasaan. Siksi meillä ei ole ruokakärryjä katukuvassa.

Jos jollakulla on hyviä ideoita, miten byrokratiaa voisi keventää, kertokaa.

Luvanvaraista toimintaa Mannerheimintiellä 2011.


Sitten muut asiat, lista tässä.

Lautakunnalle kerrottiin Baanan asfalttiepisodista. Paljon keskusteltiin aiheesta ja ohi. Mielenkiintoisina yksityiskohtana nousi esiin, että kauanko betoninen taideteos kestää skeittausta ennen kun betoniraudat tulevat esiin. Arveltiin jopa että se kestää vain ensi kevääseen. Niin tai näin, taideteoksen kunnosta vastaa kaupungin taidemuseo, ei rakennusvirasto.

Jätimme pöydälle ensi viikkoon vastauksen Ylikahrin aloitteeseen reunakivistä. Aiheesta käytiin laaja ja poukkoileva keskustelu. Lopputulemana minä ja kaupungininsinööri katsomme asiaa ja siitä tulee päivitetty ehdotus kokoukseen ensi viikoksi.

Ylikahri siis esitti, että esteettömyysratkaisut toteutetaan kokonaan jalkakäytävillä siten, että pyöräteitä ei katkaista reunakivillä risteyksissä. Kaupunkisuunnittelulautakunta ehti jo suhtautua aloitteeseen myönteisesti.

Rakennusvirasto kirjoitti vastauksessaan mitä kaikkea on tehty, ollaan tekemässä tai tullaan ehkä tekemään. Sen sijaan se ei oikeastaan vastannut kysymykseen.

Ehdotin lisäystä vastauksen jatkoksi, niin, että siinä myös vastattaisiin itse ehdotukseen:

"Tavoitteena on, että esteettömyysratkaisut toteutetaan jalkakäytävillä ja estetään heikkonäköisten ja heikosti liikkuvien joutuminen vahingossa pyöräteille. Tällöin jalkakäytävistä erotettuja pyöräteitä ei katkaista reunakivillä risteyksissä. Konkreettiset ratkaisut tullaan suunnittelemaan kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston yhteistyössä."

Tämä jäi nyt siis pöydälle. Jotain lisäykseni kaltaista päätynee tekstiin ensi viikolla, ehkä paremmin muotoiltuna.


Viraston hankintastrategiasta heräsi kysymys, että miksi se on jaettu vain paperilla. Kaupunginhallituksen edustaja ja läsnä olevat varajäsenet eivät tämän seurauksena olleet saaneet paperia ollenkaan. Menettely todettiin vääräksi, ja jatkossa kokousliitteet löytyvät aina myös päätösjärjestelmästä. Ymmärtääkseni tämä tarkoittaa, että ne löytyvät myös netistä, paitsi mikäli ovat salaisia. Hankintastrategian luonnos palautettiin valmisteluun, jotta se tuotaisiin uudestaan asianmukaisesti lautakuntaan.

Itse strategian luonnosta siis esiteltiin. Suureen kysymykseen siitä, mitä kaikkea tehdään kaupungin työnä ja mitä kilpailutetaan, ei oikeastaan tässä luonnoksessa oteta kantaa. Sen sijaan kaikenlaisia poliittisesti helpompia yksityiskohtia viilataan kasaan. Ehdotin kolmea täsmennystä:
  1. Alueurakoiden alueet pitäisi jakaa järkevämmin perustein kuin nykyään. Siis käytännössä alueen luonteen ja kustannustason mukaan, eikä Staran vanhan aluejaon mukaan.
  2. Staran roolia pitäisi määritellä ensisijaisesti sen mukaan, mitä töitä halutaan tehdä kaupungin omana työnä (esimerkiksi kriisivalmiuden tai toiminnan nopeuden takia), eikä niinkään kiinnitettyinä osuuksina urakasta.
  3. Lumenhoidossa pitäisi todeta myös valmius kokeilla pitkittäisiä urakoita, joissa tietyn väylän hoitaa sama urakoitsija päästä päähän. Tätä kun suunnitellaan kokeiltavaksi pyöräväylille.

8 kommenttia:

  1. "Toisin sanoen kaupungin ei olisi pakko vaatia näitä kaikkia tietoja, vaan tässä on tehty (virkamiestasolla) poliittinen päätös, että tarkka valvonta on tärkeämpää kuin ruokakulttuurin monipuolisuus."
    "Ja aivan erityisesti tämä on poliittinen valinta, ei välttämättömyys tai luonnonlaki."
    "Jos jollakulla on hyviä ideoita, miten byrokratiaa voisi keventää, kertokaa."

    Öh, etkös itse tuossa vastannut kysymykseesi: tehdään se poliittinen päätös että ei valvota täysillä ihan kaikkea mitä ei ole pakko? Ja jos poliittisissa ryhmissä on yksimielisyyttä siitä että olisi hyvä jos olisi ruokakärryjä - jos tahto valvontaan tulee virkamiehistöstä -, niin ei kai siinä tarvita kuin positiivista kuhinaa sille että tällä se ratkaistaan. Vai onko tässä nyt jotain muutakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliittista päätöstä varten pitää ensin tehdä pohjatyötä, että edes ymmärretään kyseessä olevan poliittinen päätös. Siksi sitä tässä toistelen. Nyt perustelu liitteiden puuttumisesta meni lähes sukkana läpi, enkä itsekään ollut valmistautunut kyseenalaistamaan tulkintaa siitä.

      En myöskään tiedä, mitkä nimenomaiset liitteet ovat tarjoajilta puuttuneet, enkä osaa sanoa, mitkä näistä papereista oikeasti voisi jättää kysymättä.

      Tällä tietotasolla voi tehdä poliittisen päätöksen "kevennetään byrokratiaa". Se ei johda sinänsä mihinkään, ja on kai jo useampia kertoja tehty.

      Toinen vaihtoehto on käynnistää selvitys, että miten byrokratiaa voitaisiin keventää. Eikö kuulostakin tosi tehokkaalta ja epäbyrokraattiselta?

      Tai sitten voi yrittää etsiä konkreettisia eksakteja muutoksia, jotka toteutuessaan käynnistäisivät oikean suuntaisen kehityksen. Kuten vaikka ratikoiden nopeuttaminen olisi liikennepolitiikassa. Sellaisista itse pidän, mutta en ole vielä tähän asiaan sopivaa vipuvartta keksinyt.

      Poista
  2. Voisiko esteettömyyskiveyksenä käyttää tätä Iso-Britanniassa käytössä olevaa mallia: http://1.bp.blogspot.com/-7-ABs7FZ2ic/TguYulF12rI/AAAAAAAAEkw/KL-P25KNzIY/s1600/look%2Bleft%2Bright%2Bstreet%2Bcrossing%2Blondon.JPG

    Kaikki tienristeykset laskeutuvat reunakivettöminä suoraan kadulle, mutta tuo nypylä kertoo sokeille että risteys on tulossa. Näitä käytetään lähestulkoon jokaikisessä tienristeyksessä Lontoossa.

    Toisekeen tuohon ruokakärryasiaan: miten kaupunki on tähän asti hoitanut esim. stadissa yöllä n. 50 metrin välein löytyvien hodarikojujen lupa-asiat? Onko heiltä vaadittu vastaavia lupia? Jos ei, eikö voitaisi jatkaa samalla hodari-linjalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nypylaatoituksen osalta lumi koetaan ongelmana: se ei oikein toimi talvella kun ne ovat lumen alla. Toisaalta voidaan kyllä perustellusti kysyä, että onko katuympäristömme alkuunkaan esteetön lumen aikaan muutenkaan. Pyörätuolissa viime talven viettänyt ystäväni kuvaili sitä ydintalveksi, jonka aikana ei ulos ollut mitään asiaa ainakaan yksin.

      Ne asuntovaunun kokoiset hodarikiskat ovat vastaavien lupien piirissä, joskin monet paikalla 24h, eli eivät "liikkuvia". Perinteisesti niitä ei ole kilpailutettu, vaan ne ovat olleet yksittäisillä sopimuksilla. Nyttemmin kai tuotu tai tuomassa kilpailutuksen piiriin. En tiedä onko samat todistukset vaadittu, mutta paljon mahdollista.

      Sen sijaan jos näet kaupungilla jotain pienempää tai liikkuvaa myyntikojua, se lienee luvaton.

      Poista
  3. Tämä "11 liitettä"-ongelma koskee muuten myös muita julkisia hankintoja. Monesti on tullut meidän firmalle tarjouspyyntö julkiselta taholta, jolle on tämänkaltaisen luettelon jälkeen joutunut näyttämään paperinkierrätyslaatikkoa.

    En usko, että ostajapuolella ymmärretään, että tämä myyjän transaktiokustannusten nostaminen vakiovaatimuksilla tulee lopulta nimenomaan ostajalle kalliiksi, kun tarjouksia tulee vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohdat 1, 2, 4, 5 ja 6 tulevat suoraan tilaajavastuulaista. ;) en usko, että myyjäpuolella ymmärretään, miten kalliiksi tilaajalle voi tulla, ellei ole edellyttänyt ao. asiakirjoja hankinnassaan.

      Poista
  4. "Jos jollakulla on hyviä ideoita, miten byrokratiaa voisi keventää, kertokaa."

    Edustuksellisessa demokratiassa se on käytännössä mahdotonta, eli turha edes yrittää. En oikein ymmärrä, miten aikuiset ihmiset eivät ymmärrä näin päivänselviä asioita.

    VastaaPoista
  5. Elintarvikehuoneistoja ja tällaisia kärryjä pitää valvoa, ihan siksi että ruokamyrkytys ei ole leikin asia eikä salmonella paljon naurata. Luvan ja paikan pitäisi saada kuitenkin helposti, niin että epärehellisen edun hankkiminen luparuljanssit väliin jättämällä ei olisi houkutteleva vaihtoehto. Hakubyrokratia helpottuisi kummasti, jos tarvittaisiin vain henkilö- tai Y-tunnus tai vastaava, ja lupa viranomaisille hankkia sen avulla tätä (ja vain tätä) harkintaa varten tarvitsemansa selvitykset verottajalta, vakuutusyhtiöiltä jne. Lisäksi annettaisiin lista asioista joita halutaan tietää (tyyliin minkästyyppistä ruokaa kärryssä) joihin vapaamuotoinen kirjallinen vastaus ja/tai vaikkapa täydentävä nauhoitettu puhelinhaastattelukuuleminen. Ja eksplisiittinen lista nou-nou -asioista, joita erityisesti allekirjoittamalla sitoutuu välttämään (mutta miksi esim mainosmäärää pitäisi rajoittaa? Onko kunnan asia miten kärry on teipattu?) Eiköhän noilla viranomainen tarjouskilpakupongit raksi, ja jokuhan niistä valittaa usein kumminkin...

    VastaaPoista